Huoh... Kesä sitten meni... tais mennä syksykin, jos talven alkamisen rajana pidetään ensilumien satamista. Hieman on vierähtänyt tuota aikaa viime merkinnästä. On ollut ihan tarpeeksi hommaa töissä ja talossa, nyt on hieman jo hellittänyt, kun olen siirtynyt mammalomalle. Jep, jep, seuraava Lankisten suvun kauhu odottaa jo lähtökuopissa la on muutaman viikon kuluttua.

Kesän aikana kerkesikin tapahtua kaikkenlaista odottamatonta, ei tosin avioeroa vaikka toisinaan ulkopuolisten silmissä kaikki merkit siihen viittaavatkit. Meistä tuli ihan oikeita "maalaisia" kun tiluksillemme muutti kanoja (miehen toimesta) ja näillä näkymin ensi keväänä laumaa kasvatetaan entisestään. Myös muita elukoita on harkinassa mm. irkku ja kääpiösnautseri sekä vuohia. Riikinkukko olisi myös komea ilmestys... näiden elukoiden kanssa kun käy aina näin, että nälkä kasvaa syödessä, mutta mikäs siinä kun tilaa on ja pystyy hoitamaan.

Toisinaan tulee kaivattua tuota omaa aikaa turhankin kiivaasti, eikä turhilta yhteenotoilta vältytä, meillä taitaakin olla koko kylän kova äänisin pesue, kun välillä äiti huutaa, ronsu huutaa, koira haukkuu ja kanat rääkyy ja isä katsoo tyynenä vierestä :) Oma aika olisi kyllä oikeasti kivaa. Laskin tossa, että Ronsun syntymän jälkeen oon kerran ollu yksin yötä jossain muualla kuin töissä ja kerran päässy shoppaileen ilman, et neiti ois ollu mukana. Nytkin tyttö nolailee selkään syöden jätskiä :)

Valitettavasti täytyy myöntää, että töiden, perheen, remontoinin ja ystävien yhteensovittaminen muodostui ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi. Ei tullut paljoakaan, jos ollenkaan pidettyä kesän aikana yhteyksiä yllä, jos ei ollu kädet maalissa oli töissä ja toisinpäin. Tais tuo meidän typykkäkin kasvaa kesänajan, ihan omine nokkineen, kun ei paljon perään ennättäny katsoa. Kiire oli saada kaikki valmiiksi kun tiesi, ettei tartte paljon rempan teosta haaveilla kakkosen synnyttyä sotkemaan vielä kesken eräisiä kuvioita.

Nyt täytyy alkaa paikkailemaan tuota yhteys katkosta... kohta voi taas unohtaa ulkomaailman ja keskittyä vauvan hajuiseen arkeen ja itkukiukkuraivareiden välissä haaveilla taas ihmisarvoisesta elämästä :)