Kävin uä-kontrollissa rinnassa olevan patin takia... siellähän tuo oli edellen vaikka olin jo herätellyt toiveita sen häviämisestä. Tutkineen lääkärin mukaan ei aiheuta toistaiseksi toimenpiteitä, mutta seurataan edelleen ja toivotaan sen häviävän, muuten... no sitä mietitään sitten. Käski olla liikoja murehtimatta, yleensä kyllä ovat hävinneet ajan kuluessa.

Katkis täytti kaksi. Vähänkö menee aika nopeasti :( Ihan äsken se oli vielä niin pieni ja nyt niin iso. Puhetta tulee taukoamatta ja kokoajan on vauhti päällä, hyvä että malttaa unien ajaksi hiljentää. Kehitys etenee niin kauheaa vauhtia ettei meinaa perässä pysyä. Uusia sanoja tulee jokapäivä ja lausesta alkaa tulla pidempiä nyt jo kolme-neljä sanaa. Myös perusteluja on saanut antaa jo moneen otteeseen, niin vaativasti tulee "MIKSI", kun jotain käskee tehdä.

Myös koirat ovat saaneet oman osansa neidin kehityksestä ja joutuvat kuuntelemaan vaativaa käskytystä, joka useinmiten ei kuitenkaan aiheuta kuin korvien kohottelua. Nykyisin koirilla onkin portilla erotettuna "oma huone" jotta saavat edes hetkittäin olla rauhassa. Ovat muuten järjestelystä varsin mielissään tosin nyt alkaa olla niin lämmintä, että saavat muuttaa ulko-otuksiksi heti kun tarha valmistuu.

Välillä tuntuu että, isovanhemmilta on tippunut järki kaikista niiden touhuista. Katkis sai synttärilahjaksi polkupyörän ja vielä helkkarin hienon sellaisen, vaikka ei yllä edes polkimille :D. Jouluna se sai pilkkirepun, sellaisen lastenmallia olevan, jotta voi mennä ukin kansssa kalaan vaikka järvessä ei ollut jäitäkään. Olivat muuten ostaneet sen jo edelliseksi jouluksi, mutta jättäneet silloin antamatta, kun aattelivat meijän pitävän heitä ihan kahjoina, mikä pitää kyllä paikkansa. Talvella mummi toi sille minikokoisen sohvan omaan huoneeseen ja Kuopiossa on leikkejä odottamassa mm. lastenvaunut ja minikeittiö. Pikkasen on tyttö hemmoteltu, saa nähdä jatkuuko sama peli Nonan kanssa :).

Annoin uutena vuotena lupauksen. Lupasin olla parempi ihminen. Nyt tuntuu että tämä meni jo pahasti metsään. Niin kuin aina tämänkin lupauksen pitäminen alkoi hyvin ja tein parhaani ollakseni parempi ystävä, parempi äiti, parempi puoliso, parempi kasvattaja...

No parempi puoliso en ainakaan ole ollut, pikemminkin kammottava pirttihirmu, mutta puolustuksekseni sanon, että tulkaa itse kokeilemaan minun elämää, ei aina niin kauheasti jakasa eikä kiinnosta parisuhteeseen panostaa. Viime aikoina on tuo pinna ollut kovin lyhyt, ei varsinaisesti siksi että sitä joku kiristäisi lähinnä siksi että fyysiset ja henkiset voimavarat on loppu, ei enää vain jaksa. Jos toinen puolisko on töissä aina, tai ainakin menossa töihin tai tulossa töistä ei yksin oikein jaksa painaa täysiä. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen ettei hänellä alkaisi toinen työpäviä, kun kotioven avaa tai sulkee vaan kotona olisi aikaa levolle.

Kaksi koiraa, lapset ja kaikki muut eläimet ovat vaan sellainen sotku, ettei siitä useimmin selviä täysin yksin. Tiedän toisinaan tiuskivani ja raivoavani turhasta, mutta en vain jaksa kovinkaan pitkään sellaista teen kohta, jos teen touhua, itse kun haluan että asiat tehdään silloin valmiiksi, kun on ollut puhe. Ja kun niitä ei tehdä ne jäävät minulle tehtäviksi. Mikä lisää entisestään työn määrää. Kovinkaan pahoillani en osaa enää siitä olla etten tee ruokaa tai siitä kun talo on käännetty ympäri ja leluja on kaikkialla.

En tiedä kuvitteleeko mieheni, että minulla on helppoa ja vietän ainaista lomaa kotona. Hän kun ei ole ollut kuin  kerran vajaan vuorokauden katkiksen kanssa kaksin kotona. Eikä hän silloin joutunut huolehtimaan näistä normaaleista siivous, pyykkäys, ruokailu kuvioista sen kummemin. Jotenkin vaan on alkanut ärsyttää tunne siitä että olen saanut kolmanen lapsen joka mielummin istuu koneella tekemättä mitään ja antaa katkiksen katsoa telkkarista loputtomasti piirrettyjä.

Minä olen oikeasti yrittänyt, olen kehunut, koittanut olla hellä, puhua kauniisti, kertonut tunteistani, koittanut keskustella vakavasti, ollut kiinnostunut hänen työkuvioista, kavereista, autosta, kanoista... nyt en vaan enää jaksa, pikkuhiljaa alan uskoa ettei hän enää välitä. Tuntuu kuin olisin vain välttämättömyys joka pitää hänen taloutensa pyärimässä ja huolentii hänen lapsistaan. Ehkä minä yritän taas kovemmin, ehkä joskus minulle kerrotaan, että olen tärkeä, rakastettu ja kaivattu, jos ei, elämä jatkuu silti... ja varmastikkin samalla tavalla,kunnes kuolema meidät erottaa.

 

Kuinka moni on nähnyt tuon elokuvan? Itse muutamaan otteeseen... aina liikuttunut yhtä paljon. Elokuva nimittäin sivuaa tuon kynsien leikkuun osalta eilistä episodia. Isompi otus oli eilen murtanut kannuskyntentensä, sillä on isot (leveät, ei pitkät) kannukset jotka kaartuu pienelle kiepille, joten jäävät jumiin jokapaikkaan sen viuhtoessa menemään. Eilen todettiin taas löytyvän veritippoja lattialta ja koska pienempi otus on viety jo juoksu takia mualle hoitoon, pääteltiin pojan olevan loukkaantunut.

Koirien kanssa toimii kaikki sama mikä lapsillekkin, eli lahjonta, uhkailu, pelottelu... no, en oikeasti harrasta tuota lasten suhteen, ehkä lahjontaa. Eilen päädyttiin lahjomaan koiraa, ensin rapsutuksilla jotta sain katsottua miten pahasti oli käynyt ja pahasti oli, kynsi miltein juuresta poikki. Edellisistä kerrasta viisastuneena, joo, näin on käynyt ennenkin, varauduin massiivisiin suojatoimiin.

Tällä kertaa laitettiin koiralle turpapanta ja kireälle, sitten sukkahousujen housuosa pään yli, jotta silmät peittyy, kun ei näe ei voi riehua vaan seisoo paikoillan rauhassa... toimii myös hevosilla. Lahkeet kiedottiin kuonon ympäri ja leuan alle kiinni. sitten tiukka ote päästä ja isäntä irrotti kynen, oli enää vähän reunasta kiinni. Otus oli vihainen ku mikä kun sen pipiin kajottiin, mutta lisävahinkoja ei tullu, kiitos suojauksen. Hetki rauhottumista ja kinkkua kehiin, suojavarustus pois otukselta ja kinkkujen kans ulos. Kinkun nähtyään ei enää edes muistanut et johonkin oli sattunut. Ulos heitettiin koska kylmä tyrehdyttää vuodon ja lumi on tiettävästi kylmää.

Jep, ja tiedän jo nyt, et tämän lukiessaan joku eläinkouhkaaja tuomitsee tuon rääkkäykseksi, mitä se ei kyllä ollut. Ja tiedän kyllä että otuksen olisi voinut viedä 30km:n päähän lekuriin missä sille olisi laitettu koppa päähän ja tehty sama. Ainut erotus taitaa tulla siinä et eläinlekuri olisi laittanut haavaan hiiltä, tms. millä vuoto olisi loppunut heti. Tuo hiili olisikin maksanut sitten n.100€

Jos tuo kuulostaa rajulta ajattele asia niin, että siulta on lohjennut kynsi pahasti. Meetkö sie lekuriin sen takii vai irrotatko ite? Irrotat tod.näk. ite.

Nyt pitää alkaa vakavissan miettiä koko kynsien poistatatusta... on menny vuoden sisään liian monta kertaa nuo.. tuo on yksinkertasesti niin urpo, et ei tajuu jos jalka jää johonkin kiinni. Tuon urpouden perustan siihen, että oon nähny sen juoksevan päi puuta useemmin ku kerran, kun vauhtia on ollu enemmän kuin aivotoiminnalle ois ollu hyväks.

 

Silloin kun olemme kaikki kotona pihassamme seisoo kaksi autoa, Mondeo ja Accord.

Ford Mondeo farmari, -02. Tähän autoon mahtuu koirat, lastenvaunut, ruokakassit, melkein mitä vaan. On varmaan yksi markkinoiden suurimmista farmareista. Löytyy cd-soitin vakiona, penkinlämmittimet sähköikkunat, sähköinen kuljettajan penkin säätö abs-jarrut, ohjaustehostin,yms... elämää helpottavia juttuja. Tämän autoon tehdään huollot huoltokirjan mukaan makso mitä makso. Huolehditaan öljynvaihdoista. Tässä autossa on alla varmaan markkinoiden parhaa (ja kalleimmat) renkaat ja ne vaihdetaan säännöllisti. Tämä vehje pestään melkein joka viikko ja vahataan säännölliseti. Katkiksen 300€ turvaistuin on asennettu tähän autoon. 

Sitten on tämä rumilus Honda Accord -89. Tavaratilaan ei mene lastenvaunut, ellei irrota niistä renkaita. Koiria tähän autoon ei voi laittaa. Sähköikkunat on tässäkin, tosin toimita ei aina ole niin taattua. ohjaustehostimesta ei ole kuultukkaan saatio mistään abseista. Radio kuuluu toisinaan ihan kivasti. Tähän autoon tehtiin 300€ remontti jotta se saatiin katsastuksesta läpi. Vakiovarusteisiin kuuluu hinausköysi, jäänestoaine, ruuvimeisseli, käynnistyskaapelit, heijastinliivit, taskulamppu... Tässä autossa on mm. turvavöissä hometta, pieni kosteus ongelma. Renkaat on hyvät, kai, en ole tarkastellut lähemmin. Öljynvaihdosta ei tietoakaan. Auto on viimeksi pesty ennen meille tuloa, ei varmaan tarvitse mainita vahauksesta mitään. Viime kesänä oven tiivisteiden välistä kasvoi koivun taimia. Katkiksella on tässä autossa joku markettien halpis istuin joka on saatu käytettynä.

Kuten arvata saattaa Honda on se pommi jolla minä ajan. Tällä luottovehkeellä kuskaan lapseni hoitoon ja käyn vuorotöissä, mainitaan erikseen tuo vuorotöissä sillä viime talvena jäin keskellä yötä taipaleelle, kun luotettava ratsuni päätti sanoa sopimuksensa irti. Pimeässä on kiva selvittää mikä mahtaa olla vikana. Voisi kuvitella ettei yksikään itseään kunniottava mies antaisi kaikkein rakkainpien liikkua autolla jolla ei itse suostu menemään töihin, mutta, mutta... näinhän ei aina ole. 

Tästä avaurumista saa sitten syyttää tämän päiväistä pakottavaa tarvetta käydä ruokakaupassa. Mies on töissä joten oli pakko ajella hondalla. Tätä ennen ajoikin sillä syys- tai lokakuussa... teen parhaani välttääkseni tuon auton käyttöä.