Mikähän noissa ojan pohjissa vetää meikäläistä puoleensa, ku niitä pitää jatkuvaan koluta? Maanantaina piti taas käydä tutustumassa millaista vieraan varaisuutta traktorin muodossa on tarjolla. Ajoin ihan alle sallitun nopeuden, tällä kertaa, mutta huono keli oli tehnyt tiehen kauheat urat joista auto lähti heittelehtimään päätyen keula edellä ojaan, onneks vaan ojaan, ettei pellolle, ois ollu vaikeempi hinata pois. No kiroilun saatelemana, etsimään taas ystävällistä isäntää joka hinais hondan ylös. 15 minuuttia ja auto oli taas tiellä ja matka jatkui. Seuraavalla kerralla varmaan rytisee jo peltikin, ei hyvä tuuri ja "taito" voi loputtomiin riittää. Mukava huomata, että edes maalla ollaan vielä avuliaita ja ystävällisiä, jokainen ohi ajanut kyseli tarvitsenko apua -> siinä vitutuksessa lämmitti aikasta paljon mieltä tuollainen huomavaisuus :)