Silloin kun olemme kaikki kotona pihassamme seisoo kaksi autoa, Mondeo ja Accord.

Ford Mondeo farmari, -02. Tähän autoon mahtuu koirat, lastenvaunut, ruokakassit, melkein mitä vaan. On varmaan yksi markkinoiden suurimmista farmareista. Löytyy cd-soitin vakiona, penkinlämmittimet sähköikkunat, sähköinen kuljettajan penkin säätö abs-jarrut, ohjaustehostin,yms... elämää helpottavia juttuja. Tämän autoon tehdään huollot huoltokirjan mukaan makso mitä makso. Huolehditaan öljynvaihdoista. Tässä autossa on alla varmaan markkinoiden parhaa (ja kalleimmat) renkaat ja ne vaihdetaan säännöllisti. Tämä vehje pestään melkein joka viikko ja vahataan säännölliseti. Katkiksen 300€ turvaistuin on asennettu tähän autoon. 

Sitten on tämä rumilus Honda Accord -89. Tavaratilaan ei mene lastenvaunut, ellei irrota niistä renkaita. Koiria tähän autoon ei voi laittaa. Sähköikkunat on tässäkin, tosin toimita ei aina ole niin taattua. ohjaustehostimesta ei ole kuultukkaan saatio mistään abseista. Radio kuuluu toisinaan ihan kivasti. Tähän autoon tehtiin 300€ remontti jotta se saatiin katsastuksesta läpi. Vakiovarusteisiin kuuluu hinausköysi, jäänestoaine, ruuvimeisseli, käynnistyskaapelit, heijastinliivit, taskulamppu... Tässä autossa on mm. turvavöissä hometta, pieni kosteus ongelma. Renkaat on hyvät, kai, en ole tarkastellut lähemmin. Öljynvaihdosta ei tietoakaan. Auto on viimeksi pesty ennen meille tuloa, ei varmaan tarvitse mainita vahauksesta mitään. Viime kesänä oven tiivisteiden välistä kasvoi koivun taimia. Katkiksella on tässä autossa joku markettien halpis istuin joka on saatu käytettynä.

Kuten arvata saattaa Honda on se pommi jolla minä ajan. Tällä luottovehkeellä kuskaan lapseni hoitoon ja käyn vuorotöissä, mainitaan erikseen tuo vuorotöissä sillä viime talvena jäin keskellä yötä taipaleelle, kun luotettava ratsuni päätti sanoa sopimuksensa irti. Pimeässä on kiva selvittää mikä mahtaa olla vikana. Voisi kuvitella ettei yksikään itseään kunniottava mies antaisi kaikkein rakkainpien liikkua autolla jolla ei itse suostu menemään töihin, mutta, mutta... näinhän ei aina ole. 

Tästä avaurumista saa sitten syyttää tämän päiväistä pakottavaa tarvetta käydä ruokakaupassa. Mies on töissä joten oli pakko ajella hondalla. Tätä ennen ajoikin sillä syys- tai lokakuussa... teen parhaani välttääkseni tuon auton käyttöä.