Kun auton ovi aukeaa, on ensimmäinen kommentti: Vittu te asutte metässä!! Katottiin gps:sästä et 130km (espoo- meidän koti) ja loppumatka oli ihan korpee! Miks vitussa te asutte täällä? Niin... Miksi me asumme? a) pks on ihan saatan kallis paikka asua, varsinki jos haluat ok-talon, b)siellä on meluista, likaista ja rauhatonta ja c) Vittu, mä en kestä naapureita!

En ole kovinkaan sosiaalinen luonteeltani joten lähimpään naapuriin saa mun puolesta olla matkaa vaikka puol kilometriä, ei haittaa. Mulle riittää tieto, et jos jotain sattuu siellä on joku. Asun muutenkin mielummin paikassa josta en maksa itseäni kipeäksi ja jossa saan kesällä ottaa alasti aurinkoa ilman, että naapurit tai ohikulkijat siitä häiriytyy, tosin näin tein Kuopiossakin vaikka olin keskellä kaupunkia. En myöskään halua kasvattaa lapsia ympäristössä joka on täynnä riskejä, ja joo niin on tämäkin paikka, mutta ei tarvitse pelätä kehä 3:sta tai naapureita. Eräskin seinä naapuri espoossa uhkaili tappaa toisen otuksistamme, kun se ulkoili pihallamme.

Pienen mietinnän jälkeen pimeydessä seuraa kysykys, eikö sua pelota? Rehellisesti, etkö sä pelkää tääl pimeydessä? Pelkää mitä? Murhaajia, karhuja, susia, kummituksia? No en. Susia hieman, kun olen otusten kanssa ulkona ja jäävät tuijottamaan metsään tai alkavat pomppia kuin heikkopäiset. Jos joku meille haluaa murtautua se sen tekee, ekä siinä pelot auta. Joskus tuntuu tietysti yksinäiseltä olla täällä, kun perhe ja ystävät on kaukana, mutta aina voi lähteä kyläilemään.

Enemmän olen täällä huolissani sähköstä, sillä ilman sitä ei mökki lämpiä (eikä kanala), eikä tule vettä. Elämästä tulee asteen vaikeampaa pitkän sähkökatkon aikana, joutuu lämmittämään kokonaan puilla ja hakemaan vedet kaivosta, muuten kaikki sujuukin niin kuin ennen.